15. kerta on juhlinnan arvoinen!

Hotel Angel lobby

Lentokone liitää Lontoon taivaan yllä ja mietin sitä miten lennonjohdossa olevat työntekijät ovat taitavia. Koneen laskeutuessa Heathrowin kentälle en näe mitään muita lentokoneita pörräämässä vaikka tiedän niitä siellä roikkuvan ja kärkkyvän laskeutumistilaa. Tämän minulle on näyttänyt flightradar24.com-sivusto. Itse asiassa kovin usein ei näe muita koneita samaan aikaan ilmassa. Puhutaan vaan siitä stressistä ja loman tarpeesta. Logistiikan ja paineen alla työtä tekevien todelliset mestarit ne istuu tornissaan ja epäonnistumiseen ei yksinkertaisesti ole varaa. Ei todellakaan! Oma työni on pilipalihommaa siihen verrattuna. Tämä on hyvä muistaa kun minun kesälomani ensimmäin päivä meni liidellessä Lontoon yllä. Iloitsen lennonjohdon ja lentohenkilökunnan ammattitaidosta koska jälleen on yhdestä lennosta selvitty hengissä. 

Matka jatkuu linja-autolla kohti Cardiffia ja vastaavasti länsimaisten laulukilpailujen eliittiä. Tämä on 15. kerta kun olen Walesissa seuraamassa kilpailuja. Mikähän tässäkin viehättää? Seurueessamme herätettiin jo epäily siitä että olenkin pohjimmiltani anglofiili. Tämä tarkoittaisi kirjaimellisesti että olen englantilainen tai englantilaisuuden ystävä. Voisin jopa allekirjoittaa tämän vaikka tällä kertaa paikkakuntana on itse asiassa Cardiff ja Wales. Mutta annetaan anteeksi - eihän tästä Englanti ole kovinkaan kaukana.

Uskon siihen että jokainen meistä on joskus elänyt toisessa ajassa ja myös mahdollisesti toisessa paikassa. Minä olen totisesti ollut 'upstairs'-porukkaa. Vaikka nimeni suorastaan huutaa keittiötä ja ruoanlaittoa, en silti tunnustaudu siihen sakkiin. Olen siis ollut brittiläinen, imperialistinen aristokraatti joka lähettää sumeilematta lapsensa sisäoppilaitokseen ja pakottaa heitä käyttämään polvihousuja talvellakin. Sellainen. 
Eihän siinä mitään järkeä ole siinäkään miten ihailen tätä vihreää maisemaa, ruohikolla laiduntavia lampaita ja hevosia aitauksissaan. Ja taloja. Niitä ihania pieniä linnoja, joissa putket roikkuvat seinän ulkopuolella ja joissa piha näyttää aarrepuutarhalta. Mikäs tässä - anglofiilina on ihana olla!
Cardiffiin tupsahdettiin siis Lontoon kautta. Tällä kertaa asun varsinaisessa retro -hotellissa, koska kyseessä on samainen Hotel Angel jossa yövyin 15 vuotta sitten. Silloin Suomea edusti mezzosopraano Monica Groop. Nyt ei mukana ole yhtään suomalaista mutta meillä on silti jännitettävää sillä Turkin edustaja on ollut Savonlinnassa mestarikurssilla ja sehän tarkoittaa että hän on melkein suomalainen.
 
My hotel has scarecly changed at all during the 15 years in between today and my first visit in Cardiff. My room has a view to the Cardiff Castle - and the single-glazed windows reflects all the streetsounds from Castle Street. The rooms are decent size but the interior design is hopelessly outdated. Carpeted floors and the bathroom with hot and cold water taps really nails it. Can somebody please explain to me why the hot and cold water are separated? It really does feel as if no time has passed. Can't wait till the pubs closed and the intoxicated citizens gather to the busstop just under my window. If you seem to catch some irony in my sayings, don't worry, it's there. Sometimes it helps.
Tomorrow we will start the day with introduction to the Canol y Dinas (City Centre) and find out how much the city has changed since my last visit two years. I will attend all the Main prize competitions, keep thumbs up for Ezgi from Turkey, because she is a fighter and keep you all posted of my own and my entourage opinions. Bear with!
 
BBC Cardiff Singer of the World competition of the Main Prize starts on Monday 12th June.