Cyngerdd 2 - Brilliant, Versatile Surprise with Sympathetic Charm

Cardiff Bay - Day Two

Kilpailun ensimmäinen vau-hetki. Mongolialaisten maailmanvalloitus on näköjään alkanut laulun voimalla. Illan kilpailija, jo toinen laulaja Mongoliasta tässä kilpailussa, oli kertakaikkisen hurmaava 29-vuotias baritoni jonka äänessä on ylä-äänien juhlaa ja lisäksi hän on fraseerauksen velho. Pistäkää mieleenne nimi Ariunbaatar Banbaatar. Hengitystekniikka on upea, jossain välissä huomasin ajattelevani että hengittääkö tuo heppu lainkaan!

Tämän herran adjektiivi voisi olla Loistava. Sitä vastoin orkesteri tuntui tahmealta. Kilpailussa vuorottelevat kaksi orkesteria. Edellisenä iltana lavalla oli BBC National Orchestra of Wales, jota johtaa Thomas Søndergård. Tänä iltana kilpailijoita avusti Welsh National Opera Orchestra Tomáš Hanusin johdolla. Kumma kyllä juuri tämä oopperaorkesteri oli kankea, jään mielenkiinnolla seuraamaan orkestereita seuraavina iltoina. 

Illan voittaja oli odotetusta juuri Mongolian ihme, vaikkakin oli siellä hyvää vastustakin tarjolla. Walesiläinen osanottaja on aina haastavaa jo kotikenttäedun vuoksi ja Sioned Gwen Davies, 31.vuotias mezzo lauloi upeasti vaikean ohjelman. Hän oli miettinyt tarkkaan kuinka esitellä kykyjään laulajana. Händel, Britten, Mahler ja Offenbach antavat mahdollisuuden näyttää osaamistaan mihin kaikkeen pystyy. 
Walesin omalle tytölle heitän adjektiivin Monipuolinen. Ei ole nimittäin ihan samantekevää mitä kilpailussa laulaa. Laulettavaa on 20 minuuttia ja se on käytettävä viisaasti. Taitojaan voi näyttää valitsemalla musiikkia eri aikakausilta mutta se edellyttää että äänessä on juuri niitä ominaisuuksia joka tekee sen mahdolliseksi. Ei ehkä kannata tulla lavalle laulamaan vain oman maan musiikkia, omalla kielellä, ellei sitten ole jotain aivan hurjan mahtavaa 'jalat alta'-ääntä tarjottavana. Mongolialainen tähti pysyi ainoastaan yhdessä säveltäjässä - toivottavasi kuulemme muutakin kuin Verdiä, jos hän pääsee finaaliin. 
 
Ennen walesiläistä lavalla olivat olleet italialainen mezzo Miriam Albano sekä belgialainen 27-vuotias Ivan Thirion joka hänkin lauloi kauniisti, mutta jäi vaisuksi. Hän syttyi eloon vasta viimeisessä kappaleessa. Hänen baritoninsa ei ole tehty suurille lavoille, mutta oratoriossa se pääsi edukseen miellyttävällä tavalla. Italialainen 26-vuotias kaunotar saa pisteet koloratuurista joka tosin mielestäni ei ole mezzoille ominaisinta osaamista. 
Illan toiselle mezzolle annan sanan Yllättävä, sillä seurueessamme mietittiin miten ääniala määritellään kullekin laulajalle. Mikä tekee laulajasta alton? Ohjelmisto vai äänen sävy? Missä kulkee raja mezzo-sopraanojen ja basso-baritonien kanssa? Jossain vaiheessa on varmaan valittava että mitä laulaa, ja usein perinteisesti valittu ohjelmisto on paras valinta. Ja laulajahan laulaa sitä mikä sopii hänen äänelleen, vai mitä?
 
Belgian poika on Sympaattinen. Laulaja saa olla miellyttävä lavalla ja ottaa kontaktia yleisöön. Se antaa lisäpisteitä vaikka laulutaidotkaan ei aivan riittäisi huippusuoritukseen. Täällä yleisö on kyllä armoton mutta harmaahapsien seassa voi hurmata monella tavalla. Veikeys ja pilke silmäkulmassa auttaa. Tällä kertaa istumme todella ylhäällä joten ilmeitä pääsee seuramaan ainoastaan screenin välityksellä. Kivasti se tuo lisäväriä esitykseen.
 
Ja tätä ominaisuutta osasi hyvin käyttää Etelä-Korean Konstantin Lee. Tämä 28-vuotias tenori antoi yleisölle elävän esityksen. Esityksessä riitti sävyjä ja äänen sävy oli hivelevä, niin kauan kun ei kurotettu kovin ylös asteikolla. Tämän esityksen anniksi jää myös korvamato, joka tulee Donizettilta ja Rykmentin tyttären aariasta. Tämäkin laulu kuultiin jo toisen kerran ja rehellisesti sanottuna pidin ensimmäisen illan mongolialaisversiosta enemmän. Vaikea, vaikea aaria tenorille -  yhdeksän korkeaa c:tä kunnialla esitettynä on saavutus.
 
Tenorille annan adjektiivin Viehättävä. Yleisö reagoi esitykseen hienosti ja keskustelu oli erittäin vilkasta viimeisen laulun jälkeen kun tuomaristo siirtyi valitsemaan illan voittajaa. Omasta mielestäni voittaja oli selvä, mutta hyvän vastuksen hän sai. Cardiffissa osataan ottaa esiintyjä lämpimästi vastaan. Aplodeissa ollaan anteliaita mutta myös armottomia. Ajoitus on myös tärkeää, vähän jännitin Io morro-aariassa että tuleeko resitatiivin ja aarian väliin taputuksia - sillä niin kovin usein näin tapahtuu - mutta ei. Täällä tiedetään ja tunnetaan aariat. Jokunen turisti joskus innostuu liikaa, mutta se tapetaan nopeasti. 
 
The second night excelled again. My favourite was inevitably the winner of the night, the mongolian baritone who had such warmth and timbre in his voice that I felt easy and relaxed. So my kind of voice! To just sing Verdi is bold, but when you know how to do it - that's great!
 
I did get a little confused with the italian mezzo, beautiful voice with clarity in the sound, but somehow I had difficulties in cathching words of what she was singing. There was an issue with the articulation but also the choice of her programme. Singing Elgar is always demanding but the Rossini made me puzzled. Interesting choice though.
 
The baritone from Belgium had a very sympathetic way to sing. Yet I felt a little lack of energy. For some reason the WNO orchestra did not sound as flexible as the previous orchestra. I found myself thinking several times what could be the problem, because I felt the singers and the orchestra didn't seem to be on the same page nor stage! Could it be a certain bluntness that comes from 'Too many opera arias in my life' -syndrome? Will have to follow this phenomenon.
 
And what a great peformance from the welsh mezzo - she just nailed it! The programme was versatile and demanding, compared to the mongolian verdian salute. Interesting choice and wonderful singing. The easiness in her performance made me think about the programmes and the difficulty in choosing the right one. The world is full of music, which doesn't make it easier.
 
The korean tenor did a marvellous job and after the Cilea I was sold as well. Great voice with beautiful pianissimos made it so lovely to hear. The last song was a retake from round one, although I did like that one better. Sometimes you think there should be one compulsory aria, which would definitely show the difference between the singers. But then, the voice is always individual and very much depending on likeness as well. It's like some people like brunettes and some redheads. 
 
No big surprises in the judging - I liked the blonde welsh, yet I felt happy with the judges decision to choose the black haired mongolian. What I didn't like was the cameraman with the jib wearing in shorts in the hall.  
So my adjectives for this night were Brilliant, Versatile Surprise with Sympathetic Charm.
Not for the legs though...
 
 
 
 
 
 
INTERNATIONAL VERSION ROUND 2 http://www.bbc.co.uk/programmes/p05625t9

Uusimmat kommentit

07.01 | 19:33

Hei Soile, vanhoja luokkakavereita. Muistatko Eija Lumijärven. Olen seurannut sun uraa. Olen eläkkeellä. Miten sinä. Olisi Ihan tavata jossain, asun Jyväskylässä. Terkuin Eija

10.08 | 12:33

Olet suuren kuohuvan arvoinen. Kuten greggariaanit ovat jo asian ajatelleetkin. Tervetuloa. Potut ja tomaatitkin odottavat!

09.08 | 17:35

ihanasti kirjoitettu ja te teitte valtavan hienon työn . Tervetuloa kotiin lepäämään... lomalle vähäksi aikaa. Kiitos teille kaikille

31.07 | 08:47

Makkarat ja pekonit jättäisin syömättä, mutta muuten ihan syötävältä näyttää; mutta ei kyllä japanilaiselta.