Cyngerdd 3 - Amazing Charisma combined to Bold Tender Soul

Pettigrew Tea Room, Cardiff

Huikea ilta! Yksi finalisti on varma. Jos olen väärässä syön 126-sivuisen ohjelmakirjani. Istuin hymy kasvoillani koko illan, sillä kaikki laulajat olivat upeita. Osasin odottaa kovaa erää, sillä kolme illan laulajista on jo valittu Song Price-finaaliin. Pääkilpailun eli Cardiff Singer of the World voiton lisäksi täällä käydään lied-kilpailu jonka finaali on perjantai-iltana. Kaikkien laulajien ei ole pakko osallistua kumpaankin kilpailuun, vaikkakin 19/20 laulajista teki näin tällä kerralla. Cardiff on siis täynnä laulua koko viikon!
Takaisin kuitenkin eiliseen iltaan. USA:n baritoni John Chest, 31-vuotias Song Prize -finalisti asteli lavalle ja lauloi sielukkaasti,kauniisti artikuloiden. Olisin ehkä kaivannut hieman enemmän ääntä voimakkaissa kohdissa, mutta varmuus ja tyylikäs esiintyminen vahvistaa kokonaisuutta sopivasti. 
Minä niin pidän siitä kun ymmärrän mitä lauletaan. Tämä kuuluisa ohjelmakirja, joka siis painaa noin tonnin, sisältää äärimmäisen paljon informaatiota kilpailusta. Yksi hieno ominaisuus on että jokainen laulu esitellään lyhyellä juoniselostuksella mitä siinä aariassa/laulussa juuri sillä hetkellä tapahtuu. Monet ovat tuttuja aarioita, mutta joukossa on myös harvinaisuuksia. Siinä kelpaa hyvin verrata esiintyvän taiteilijan kykyä ilmaista laulun sanomaa. Siksi amerikanpoika saa minulta adjektiivin Sielukas.
Ja nyt siihen illan pommiin. Laittakaa nimi mieleen. Louise Alder, sopraano, 30 vuotta ja Englanti. Uskomaton laulaja, myös Song Prize -finalisti. Aloitti barokkimaisella Händelillä josta siirtyi romanttiseen Manonin aariaan lopettaakseen hivelevään Stravinskiin. Jokainen sana, sävy ja nuotti oli paikallaan kertakaikkisen häkellyttävällä tavalla. En tiedä mitä muita superlatiiveja voisin viljellä, sillä ne loppuu kesken. Ai niin, nainen on vielä kauniskin. Katsokaa ja kuunnelkaa klippiä kun se julkaistaan BBC:n nettisivulla http://www.bbc.co.uk/programmes/b007qn4b/clips ja myöhemmin tällä sivulla lopussa. Yksinkertaisesti Loistava on tämä laulaja. Kohta loppuvat adjektiivitkin.
Kyseessähän EI todellakaan ole kauneuskilpailu, mutta lavalla esiintyminen lauluäänen lisäksi on osa kokonaisuutta ja luo esiintyjästä tietyn illuusion. Tänä vuonna naiset ovat olleet mielestäni poikkeuksellisen hoikkia ja kauniita - ja huomioikaa tämä on vain oma subjektiivinen mielipiteeni joka perustuu omaan käsitykseeni naiskauneudesta. Voi, nyt tunnen että olen heikoilla jäillä. Aion kuitenkin puhua myös ulkoasusta, esim. puvuista. Miehillä se on helppoa, frakki tai tumma puku. Joskus on nähnyt hieman poikkeavampaa pukutakkia, kuten Tommi Hakalalla oli aikoinaan. Naisille puvun valinta on niin paljon vaikeampaa. Väri, materiaali, liikkuvuus ja mukavuus - kaiken on osuttava kohdalleen. Tänä vuonna katselijan silmin kaikki ovat onnistuneet siinä. Ulkoasu ei ole ollut ristiriidassa esityksen kanssa. BBC:n miehityksen pukeutuminen antaa sen sijaan aihetta ihmettelyyn. Luulin nähneeni näkyjä kun näin kamerakraanaa operoivalla kameramiehellä shortsit jalassa. Konsertissa. Hm.
Kolmas Song Prize -finalisti ja kolmas illan laulaja ukrainalainen Iurii Samoilov sai myös kovasti pisteitä olemuksesta ja helmeilevästä äänestä. Tämä nuori 28-vuotias baritoni antoi vivahteikkaan ohjelmistonsa puhua puolestaan. Hymyni siis jatkui ja jatkui. Kreivi Almaviiva oli sopivan uhmakas kun taas Billy Budd erittäin traaginen ja tuskainen. Sen perään kun esittää Rachmaninovin romanssin niin siinä on koko elämän tarina. Yleisvaikutelma Lempeä.
Kilpailuesitysten koko kirjo on artikuloinnin ja ulkoisen olemuksen lisäksi myös tunnelmaa, laidasta laitaan. 20 minuuttiin, jos saa mahtumaan mahdollisimman paljon tunteita heittäytymällä jokaisen esitettävän kappaleen sieluun, on jo aikamoinen saavutus. Sen kyllä huomaa ja tuntee luissaan ja ytimessään. Onnistuneen suorituksen aistii myös yleisössä. Eilinen ilta antoi kaiken tämän. Vaikka ohjelmistossa oli surullisia tarinoita ja ihmiskohtaloita, niiden hienot esitykset antoivat kuitenkin yleisölle onnellisen olon. Hymyjä löytyi varmaan myös muiden kasvoilta.
Tunnelma katossa vaan jatkui ja jatkui. Vihdoinkin saimme kuulla oikean mezzon, muhkean lämmön joka kantoi yläriveille asti hienosti. Eläytyminen oli tässäkin huippuluokkaa ja turkkilainen 28-vuotias Ezgi Karakaya oli meidän suosikkimme. Hän on Savonlinnan mestarikurssin käynyt, joten tämän lähemmäksi Suomi ei yltänyt tänä vuonna näissä laulukilpailuissa. Tuimaa ilmettä, voimaa ja tulisuutta riitti kaikkiin tarvittaviin kohtiin ja Offenbach kuulosti tällä kertaa myös orkesterissa rakastavalta. Joskus Mehevä ääni vei artikuloinnista voimaa, mutta se ääni - se antaa paljon anteeksi. Yleisö piti ilmiselvästi kuulemastaan jopa niin paljon että Donizetti keskeytyi taputuksiin. Harvinaista herkkua, voisi sanoa.
Tämä ilta vakuutti myös mielipiteeseeni orkestereista. BBC:n orkesteri on paremmassa iskussa ja juonessa mukana. Erityisesti puhallinsektio ansaitsee suuren kunnioituksen sillä lähes kaikissa illan aarioissa on ollut joko käyrätorven, fagotin tai huilun kanssa duettoja. Orkesterin joustavuus myös heijastuu selkeästi esiintyjään. Kaikki ovat osa kokonaisuutta, niin se vain on. Mistä erilaisuus johtuu, se onkin sitten toinen asia. Kapellimestarien osuus on ratkaiseva tässäkin.
Illan viimeinen laulaja tuli Etelä-Afrikasta. Lukhanyo Moyake heittäytyi lyyrisellä tenorillaan yleisön armoille mielettömän laulajakaartin jälkeen, soljuvalla äänellä joka oli notkea ja voimakas. Joskus ylä-äänissä voimakkuus tuntui rasittavalta, mutta pidin silti äänen sävystä. Ehkä tässä tapauksessa voimaa ei riittänyt loppuun asti sillä Carmenin Kukkaisaarian lopussa tuli pieni sortuminen ja niin julmaa kuin se onkin, lopussa onnistuminen jää kaikkien mieleen. Niinkuin epäonnistuminen. Neljä huippuaariaa on sinänsä mieletön suoritus. Rohkeaa tai uhkarohkeaa, siinäpä adjektiivit.
Jo alkuajoista lähtien kyseessä on ollut televisiolle suunnattu ja sen ehdoilla tuotettu laulukilpailu. Nytkin salissa tapahtuu paljon, mitä katsomoista ei näe. Illan konserttia editoidaan ja se esitetään seuraavana päivänä lyhennettynä, kommentaattoreiden saattelemana BBC Two Wales kanavalla klo 19.00. Koosteet Song Prize ja Main Prize -kilpailuista nähdään myös BBC Four kanavalla parhaaseen katseluaikaan, eli 19.30. Finaali nähdään siellä suorana sunnuntaina 18.6. Kaikki tämä on nähtävissä BBC iPlayerissä, kuten myös klippejä aarioista. Radio on mukana vahvasti monella eri kanavalla BBC:n radio 3, Radio Cymru, Radio Wales lähettävät koosteita ja suoria lähetyksiä. Näkyvyys on ilmiselvää ja miksi ei olisi! Tällaiset kilpailut ovat harvinaisuuksia.
Ai niin - se illan voittaja. Liekö epäselvää?
 
What a thrilling night! Everybody in the hall could sense they had experience and extraordinary evening. The prediction of the winner for the evening was perhaps not a mystery. The minds were mainly thinking of who of all these would be in the Finals on Sunday evening. I enjoyed every performance, but clearly for me the english soprano Louise Alder was one of the best I've heard. She had everything in place - as to speak. Looks, voice, temper, attitude and dictation. What a pleasure to listen. Amazing is the word. What a joy!
John Chest, the ponytailed american, had a voice with Soul. The balance with the orchestra wasn't perhaps the best, but I can easily listen to him singing lied and chamber music. Beautiful voice with good stamina. Interesting that he and Louise are already finalists in the Song Prize. Clearly a good choice.
As so is Iurii Samoilov from Ukraine. That Tender voice gave me goosebumps. The range of the sound was just as wide as needed. His Billy Budd was touching, a very difficult piece to sing and perform. All the tragedy could be sensed in his performance.  And to hear him sing in russian a Romance - what more can I ask. He has still potential to become anything, with good guidance. I could listen to him anytime, anywhere.
 
It was pure joy to hear the Mezzo, with a capital letter. Our turkish star Ezgi Karakaya gave a full bodied sound that had all the charisma she needed. Sometimes dark but not dusty it was just velvet to my ears. Absolutely worth every penny to listen.
When a tenor is slim and tall, it gives a puzzled feeling - talking about presumptions. But his voice was like a creek, with small stones on his way. Sometimes they jumped and sometimes it just flowed. To sing such so many great arias was a gamble. He may have not nailed it all, but I would surely listen to him more.
So my impression of this night is Amazing Charisma combined to Bold Tender Soul 
 
 
 
 
 
 
INTERNATIONAL VERSION ROUND 3