Armenia aloitti 30-vuotiaalla sopraanolla joka helmeili sisään kultaisessa mekossaan. Anush Hovhannisyan käänsi monen pään, tosin ei välttämättä esittämällään aarialla. Kyseessä oli aaria Lisztin säveltämä ja Trippettin orkestroimasta teoksesta nimeltä Sardanapalo. Käsi ylös siltä joka tämän on joskus kuullut! Kaiketi se laulettiin oikein, vaikkakaan en tiedä aina mitä ääntä laulettiin. Operettimainen musiikki oli aivan omiaan juuri tälle esittäjälle ja siksi Windsorin iloiset rouvat olikin hyvä valinta. Viettelevä on tämän esiintyjän adjektiivi. 

Jos elämässä olisi oikeudenmukaisuutta, ei olisi kilpailuja. Kuinkahan monen mielessä käy tämä siinä vaiheessa kun astelee lavalle kaikkien katsojien ja kuuntelijoiden arvosteltavaksi. Tässä on kohteena artisti - ja vain hän. Joko siitä äänestä pitää tai ei. Joku täysin viisas ja täysjärkinen voi tulla vastaan ja sanoa miten paljon hän pitää juuri tämän xx-laulajan äänestä ja minä taasen olisin voinut nukahtaa xx-laulajan esiintyessä. Kuinka voikaan mennä niin erilleen mielipiteet! Ja voiko näin eriävät ajatukset olla tuomaristolla? 

Sinänsä tuomariston ajatuksia emme tiedä, heidän valintakriteerinsä ovat ammattilaisuuden ytimessä, mutta uskon että jokainen oli mielissään kun sai kuulla kilpailun ainoaa bassoa. Vai oliko basso-baritoni? Ala-äänissä olisi ollut vahvistuksen varaa, silti äänen sävy antoi paljon anteeksi. Bassoäänellä on joskus taipumusta puurouttaa laulettava teksti ja näin mielestäni kävi nytkin, mutta äänen sävy oli kaunis ja esitys miellyttävä. Ja tämä herra, 28-vuotias englantilainen Dominic Barberi osaa laulaa Ponchiellia. Sanoisinpa jopa Mehevästi.

Tuomaristoon kuuluu 6 jäsentä; pj. David Pountney, Grace Bumbry, Wolfgang Holzmar, Sumi Jo, Anu Tali ja tietenkin kilpailun suojelija, Kiri Te Kanawa. Juryssa istuminen ei ole aina helppoa, enkä usko että kaikki päätökset tehdään täysin yksimielisesti. Heillä on paljon mietittävää. Kaikkihan siitä kärsii jos tuomaristo ei hoida työtään. Olen ollut Ilahduttavan paljon  samaa mieltä tuomariston kanssa, joten en tänäkään iltana ollut kovin huolissani tuloksesta.

Seuraavaksi tuli vahva deja-vu tilanne, seuraavan kilpailijan ohjelmisto oli nimittäin kovin samanlainen kuin Monica Groopilla 1989. Kilpailun kuudes mezzo nousi lavalle. Catriona Morison Skotlannista on jo 31-vuotias eli paljon hänkin on jo laulajana kokenut. Monipuolisena laulajana hän eläytyi kaikkeen täysillä. Ala-äänten vahvistamiseen tarvittiinkin vähän Monipuolisuutta. Ohjelmisto - Händel, Massenet ja Strauss takasivat sen. Pidin hänen äänestään.

Skottilainen on myös Song Prize -finaalissa perjantaina klo 19.30. Kova urakka kaiken kaikkiaan joillakin. Ja jos ei osallistu finaaliin, voi osallistua tuomareiden pitämiin Mestariluokkiin. Olen itse menossa Grace Bumbryn ja Wolfgang Holzmarin pitämiin mestariluokkiin yleisöksi, ja ei hätää, kyllä sieltäkin pienen raportin saa aikaiseksi. 

Kang Wang ei ole uusi tanssi, vaan uusi tenori Australiasta. 29-vuotias Hurmaava romanttinen tenori osasi olla yleisön edessä kuin kotonaan. Hyväntuulisuus oli ilmeistä ja sopiva ohjelmisto jossa kuultiin paljon hittejä ja yleisölle tunnettuja aarioita oopperoista sekä opereteista, teki kuuntelemisesta ja katsomisesta miellyttävää ja helppoa. Hymyni vain syveni kasvoillani ja tiesin että tässä on hienoa materiaalia finaaliin. 

Viimeisenä kilpaiijana kuulimme dramatiikkaa ja volyymia. Uzbekistanilainen Barnokhon Ismatullaeva antoi äänensä soida sellaisella voimalla että yleisössä kuohahti. Hän on vasta 25-vuotias ja esitti Wagneria, Masseneta ja Puccinia hurjalla äänellä ja temperamentilla. Monen mielestä tässä oli jotain aivan ainutlaatuista ja niin varmaan olikin. Itse en pidä niinkään tämän tyyppisestä leveästä äänestä sillä koen että joudun jatkuvasti kuuntelemaan sen puhtautta suhteessa melodiaan. Mietin myös että mitä tällaiselle äänelle tapahtuu 10 vuoden sisällä. Saahan sitä miettiä...

Konsertin lopussa oli juryn vuoro astella lavalle ja ilmoittaa illan voittajan. En yllättynyt valinnasta, sillä pidin tämän tenorin, Kang Wangin äänestä erityisesti. Nyt oli neljä finalistia valittu: Anthony Clarke Evans (USA), Ariunbaatar Ganbaatar (Mongolia), Louise Alder (Englanti) ja Kang Wang (Australia). Kuka olisikaan se villi kortti? Olihan niitä vaihtoehtoja, joten jännitystä oli ilmassa. Valinta osui skottiin, eli illan mezzoon Catriona Morisoniin. Ympyrä sulkeutui ja tunsin että jury oli suoriutunut tehtävästään kunniakkaasti. Toisin sanoen, olin samaa mieltä tuloksesta. Kerrankin!