Cyngerdd 4 - Seductively Tasteful and Fascinating evening with Enchanting Maturity.

Welsh Lamb Cawl with bread and Caerphilly cheese. Well done, Cardiff!

And then there were five... Viimeiset 5 kilpailijaa tavoittelivat finaalipaikkaa ja myöhemmin illalla ilmoitettiin viisi sunnuntai-illan finalistia - sellaisesta draamaa oli luvassa. Yhtä selkeää ja helppoa valintaa valita illan voittaja kuin edellisenä iltana ei ehkä ollut tällä kertaa. Oma suosikkini oli kuitenkin selvä alusta lähtien. 

Armenia aloitti 30-vuotiaalla sopraanolla joka helmeili sisään kultaisessa mekossaan. Anush Hovhannisyan käänsi monen pään, tosin ei välttämättä esittämällään aarialla. Kyseessä oli aaria Lisztin säveltämä ja Trippettin orkestroimasta teoksesta nimeltä Sardanapalo. Käsi ylös siltä joka tämän on joskus kuullut! Kaiketi se laulettiin oikein, vaikkakaan en tiedä aina mitä ääntä laulettiin. Operettimainen musiikki oli aivan omiaan juuri tälle esittäjälle ja siksi Windsorin iloiset rouvat olikin hyvä valinta. Viettelevä on tämän esiintyjän adjektiivi. 
Jos elämässä olisi oikeudenmukaisuutta, ei olisi kilpailuja. Kuinkahan monen mielessä käy tämä siinä vaiheessa kun astelee lavalle kaikkien katsojien ja kuuntelijoiden arvosteltavaksi. Tässä on kohteena artisti - ja vain hän. Joko siitä äänestä pitää tai ei. Joku täysin viisas ja täysjärkinen voi tulla vastaan ja sanoa miten paljon hän pitää juuri tämän xx-laulajan äänestä ja minä taasen olisin voinut nukahtaa xx-laulajan esiintyessä. Kuinka voikaan mennä niin erilleen mielipiteet! Ja voiko näin eriävät ajatukset olla tuomaristolla? 
Sinänsä tuomariston ajatuksia emme tiedä, heidän valintakriteerinsä ovat ammattilaisuuden ytimessä, mutta uskon että jokainen oli mielissään kun sai kuulla kilpailun ainoaa bassoa. Vai oliko basso-baritoni? Ala-äänissä olisi ollut vahvistuksen varaa, silti äänen sävy antoi paljon anteeksi. Bassoäänellä on joskus taipumusta puurouttaa laulettava teksti ja näin mielestäni kävi nytkin, mutta äänen sävy oli kaunis ja esitys miellyttävä. Ja tämä herra, 28-vuotias englantilainen Dominic Barberi osaa laulaa Ponchiellia. Sanoisinpa jopa Mehevästi.
Tuomaristoon kuuluu 6 jäsentä; pj. David Pountney, Grace Bumbry, Wolfgang Holzmar, Sumi Jo, Anu Tali ja tietenkin kilpailun suojelija, Kiri Te Kanawa. Juryssa istuminen ei ole aina helppoa, enkä usko että kaikki päätökset tehdään täysin yksimielisesti. Heillä on paljon mietittävää. Kaikkihan siitä kärsii jos tuomaristo ei hoida työtään. Olen ollut Ilahduttavan paljon  samaa mieltä tuomariston kanssa, joten en tänäkään iltana ollut kovin huolissani tuloksesta.
Seuraavaksi tuli vahva deja-vu tilanne, seuraavan kilpailijan ohjelmisto oli nimittäin kovin samanlainen kuin Monica Groopilla 1989. Kilpailun kuudes mezzo nousi lavalle. Catriona Morison Skotlannista on jo 31-vuotias eli paljon hänkin on jo laulajana kokenut. Monipuolisena laulajana hän eläytyi kaikkeen täysillä. Ala-äänten vahvistamiseen tarvittiinkin vähän Monipuolisuutta. Ohjelmisto - Händel, Massenet ja Strauss takasivat sen. Pidin hänen äänestään.
Skottilainen on myös Song Prize -finaalissa perjantaina klo 19.30. Kova urakka kaiken kaikkiaan joillakin. Ja jos ei osallistu finaaliin, voi osallistua tuomareiden pitämiin Mestariluokkiin. Olen itse menossa Grace Bumbryn ja Wolfgang Holzmarin pitämiin mestariluokkiin yleisöksi, ja ei hätää, kyllä sieltäkin pienen raportin saa aikaiseksi. 
Kang Wang ei ole uusi tanssi, vaan uusi tenori Australiasta. 29-vuotias Hurmaava romanttinen tenori osasi olla yleisön edessä kuin kotonaan. Hyväntuulisuus oli ilmeistä ja sopiva ohjelmisto jossa kuultiin paljon hittejä ja yleisölle tunnettuja aarioita oopperoista sekä opereteista, teki kuuntelemisesta ja katsomisesta miellyttävää ja helppoa. Hymyni vain syveni kasvoillani ja tiesin että tässä on hienoa materiaalia finaaliin. 
Viimeisenä kilpaiijana kuulimme dramatiikkaa ja volyymia. Uzbekistanilainen Barnokhon Ismatullaeva antoi äänensä soida sellaisella voimalla että yleisössä kuohahti. Hän on vasta 25-vuotias ja esitti Wagneria, Masseneta ja Puccinia hurjalla äänellä ja temperamentilla. Monen mielestä tässä oli jotain aivan ainutlaatuista ja niin varmaan olikin. Itse en pidä niinkään tämän tyyppisestä leveästä äänestä sillä koen että joudun jatkuvasti kuuntelemaan sen puhtautta suhteessa melodiaan. Mietin myös että mitä tällaiselle äänelle tapahtuu 10 vuoden sisällä. Saahan sitä miettiä...
Konsertin lopussa oli juryn vuoro astella lavalle ja ilmoittaa illan voittajan. En yllättynyt valinnasta, sillä pidin tämän tenorin, Kang Wangin äänestä erityisesti. Nyt oli neljä finalistia valittu: Anthony Clarke Evans (USA), Ariunbaatar Ganbaatar (Mongolia), Louise Alder (Englanti) ja Kang Wang (Australia). Kuka olisikaan se villi kortti? Olihan niitä vaihtoehtoja, joten jännitystä oli ilmassa. Valinta osui skottiin, eli illan mezzoon Catriona Morisoniin. Ympyrä sulkeutui ja tunsin että jury oli suoriutunut tehtävästään kunniakkaasti. Toisin sanoen, olin samaa mieltä tuloksesta. Kerrankin!
 
So this night we had the last singers to compete for the finals and the announcement of five finalists, the unevitable culmination of the competition. And such a glorious night again! I had a smile on my face all evening, the singers gave once more such wonderful moments of talent to us all. 
The golden breeze from Armenia, Anush Hovhannisyan was pearly and Seductive. The first aria was something I've never heard before in my life, and I partly also understand now why. Yet this is what makes this competition so special - there are always new songs and new voices to discover.
It was a delight to hear a bass in the competition. Dominic Barberi from England had a soft and beautiful sound. I thought there is still more to come and we didn't here all of what he could offer. Great voice with a Tasteful sound. 
The Scot from Edinburgh Catriona Morison, had a very good timing and program. She also knew what she was singing about and expressed it all in a very powerful way. Her Händel got better and better along the performance. The Strauss was very good. She really showed us in a Fascinating way how versatile she can be. 
The australian Kang Wang was such a joy to listen. There was never any fear for the audience that he couldn't hit the highest notes. It sounded easy yet we all know it is always a result of hard work. He just went on and showed us what a great and Enchanting singer he is!
Our last competitor of the competition came from Uzbekistan. Barnokhon Ismatullaeva was blessed with a Mature Wagnerian voice and had a very strong performance. There are people who really like this kind of a voice, unfortunately I am not one of them. I also felt it was interesting to hear the youngest competitor sing the most advanced and difficult arias. 
Everything I write here is just so my own personal liking, based on a very special opinion of how vocal music is supposed to sound - in my own little world. Please remember ALL the singers are good. The process of selection is hard. Out of several hundred applications, 65 singers were picked out for auditions to be held in different parts of the world. The result is 20 magnificent competitors which are chosen for us to hear, so it is really already a huge achievement to be on stage here in Cardiff.
I am very happy with the result of the jury. But then I would not give the winner of each round automatically the place in the final. I would hope for a more fair share.
I also had my worries about the difference of the two orchestras. Quite surprisingly the WNO orchestra, who is supposed to be the one that know the famous opera arias by heart, has not had the same flexibility and clarity as the BBC NOW orchestra. There is an evident difference between how the conductors support the soloists and that is definitely something that you can sense throughout the performances. It will be very interesting to follow how the conductors do in the finals, as the orchestra will be the same for both.
This night was still undoubtly a Seductively Tasteful and Fascinating evening with Enchanting Maturity. Very well done - Cardiff Singer of the World!
 
 
 
 
 
 
INTERNATIONAL VERSION ROUND 4