Kolmas kerta toden sanoo

18. tammi, 2014

Eli nyt loppui tämä surkuttelu. Pientenkin vastoinkäymisten jälkeen on hyvä muistaa että onhan täällä monet asiat hyvin! Asiat vaan menee ja toimitaan hieman toisessa järjestyksessä kuin mihin meikäläinen on tottunut. Maassa maan tavalla! Ja se nyt vaan on täällä erilainen.
Aloitetaan vaikkapa (taas) hotellista. Esimerkiksi aamiaiselle tultaessa ei enää tarvitse sanoa huoneen numeroa. Muistavat sen jo pärstän mukaan. Taitaa olla parempi tunnistustapa kuin huoneen numero, sillä pariinkin otteeseen minulle kerrottiin että olin jo listan mukaan syönyt aamiaiseni sinä päivänä. Hyvä keino saada naamansa tunnetuksi on perinteisesti ryhtyä v-mäiseksi heti toisena tai kolmantena aamuna. Kuten minä. KUKAAN ei nimittäin tarjoile minulle keitettyä teevettä termoksesta jossa on ollut kahvia. En sitten halua tietää mitä muuta minun teeveteeni on mahdollisesti laitettu, sillä se mikä ei maistu pahalta, ei voi olla pahaa! Mutta jos haluaa tehdä itsestään tunnetun - se toimii!
Ja kylpyhuone. Kuvitelkaa että suihkun ja/tai kylvyn jälkeen kylppärin peili ei ole sumuinen vaan pelottavan kirkas! Ilmastointi siis toimii. Hotelli ei ole valmis, kaikki huoneetkaan eivät ole vielä valmiita. Henkilökunta opettelee koko ajan samaa aikaa työtä tehdessään. Ei ole helppoa vastata asukkaiden kyselyihin kun ei tiedä itsekään miten asiat toimii. Silti KAIKKI hymyilevät ja tervehtivät ja ovat ymmärtäväisiä. Väärinymmärryksiä tapahtuu, mutta missä niitä nyt sitten ei tapahtuisi.
Positiivista on myös huomata miten tehokkaat turvatoimet täällä on. Hotellin aulassa on useasti enemmän turvamiehiä kuin baarissa asiakkaita. Vähäinen asiakasmäärä johtuu ehkä osin alkoholilisenssin puuttumisesta (vieläkin!) mutta silti. Pihalla kävelee aina parivaljakko turvamiehiä, tuulessa ja tuiskussa, hevosella ja ilman.
Ohjeena on että turvamiesten kanssa ei pidä ryhtyä väittelemään, joten jos päivityksissäni on pitkä tauko, se saattaa johtua siitä että olen jossa hellässä huomassa. Sain kuitenkin eilen vakuutettua olympiapuiston turvamiehen, että omena on lounas. Sattumalta olin saanut vihjeen edellisenä iltana että turvaohjeessa kohdassa XX sanotaan että "työntekijä saa tuoda lounaansa" ja minun lounaani oli tuo omena. Ja minä olen työntekijä. Inttelyssä meni noin 5 minuuttia, mutta lopulta molemmat hymyilimme eron hetkellä. Ja ettei voi kuvitella miten venäläisen turvamiehen hymy lämmittää mieltä!
Ja näihin iloisiin tunnelmaan päättyi tämä päivitys ja alkaa "working day nr 9".