Päivän kuuma vinkki:

20. tammi, 2014

kumisaappaat! Koska työpäivä alkoi tänään klo 15.00, aamupäivällä heti matkaan vuorille! Adlerin lämpötila +13, sadetta, kun taas vuorilla Krasnaja Poljanassa +6, sadetta. Olen tämän ennenkin sanonut, joten anteeksi jos toistan itseäni, mutta viemäröinnin suunnittelijoilta EI ole vaadittu tässä maassa kovin korkea älykkyysosamäärää. Jossain huurussa kuvittelimme että vuorilla voisi ehkä sataa lunta, mutta niin ei vaan ollut. Vettä tuli taas kuin - no sieltä jostain.
Matka vuorille sujui sutjakkaasti. Ensin Olympic Parkin juna-asemalle, jossa siis täydellinen turvatarkastus. Tässä maankolkassa kukaan ei matkusta junalla ennen kuin kassi ja takki on käynyt hihnalla ja muu keho mennyt metallinpaljastimen läpi. Liekö paljastin vain silmänlumetta, sillä sen jälkeen uhkea maatuska kopeloi kehoa. Meidän juna-asemalta pääse vuorille vain joka toinen tunti, joten päätimme käydä Adlerin asemalla siinä välissä. Turvatarkastus jälleen kerran. Asemalla oli kunniallinen määrä poliiseja ja turvamiehiä - ehkä jopa enemmän kuin matkustajia.
Turvallisuuteen on satsattu todella paljon. Koko junamatkan ajan radan vieressä kulki uuden uutukainen tie - vaikka ei siinä kukaan ajanut, ehkä se on vain harvoille ja valituille. Koko matkan 45,8 km pituudelta oli poliiseja, joka risteyksessä, joka sillalla - jopa siltojen alla! - lähestulkoon huutoetäisyydellä toisistaan. Junassa kulki kaksi univormumiestä edestakaisin, junalaitureilla päivysti parivaljakoita ja olo oli kuin herran kukkarossa. Täällä junalla matkustamisessa pätee samat säännöt kuten lentokoneen matkustamossa. Junaan ei saanut tuoda esim. veitsiä ja kylmiä aseita (?), matkalaukun koko oli rajattu, nesteitä korkeintaan 100ml, vain omat reseptilääkkeet; lista oli loputon. Kai tässä nyt tuntee itsensä turvalliseksi!
Junamatka vuorille kesti noin 60 min. Laakson pohjaa sukellettiin milloin joen pengertä hipoen, milloin vuorten läpi. Maisema vaihtui hauskasti erään pitkän tunnelin jälkeen yhtäkkiä lumiseksi. Upouudella Krasnaja Poljanan asemalla meitä tervehtikin ihan kasakkapoliisi! Vesisateisessa lumimaisemassa taaperettiin lähimpään taloon, jossa oli oikea suveniirimarketti. Pakolliset tuliaiset siis ostettu (nim. terveisiä vaan sinne Hämeenlinnaan). Kahvilakin löytyi, mutta siellä tarjottiin ainoastaan teetä. Oikeasti. Vain teetä. Ei sitten muuta kuin takaisin Adleriin. Mainittakoon että akkreditoinnilla saa juna-asemalta 24h voimassa olevan matkalipun ja hymyn - siis erityiskohtelun.
Erityiskohtelua olisi toivonut myös turvatarkastuksessa stadionille töihin mentäessä. Kun kymmenen bussilastillista matkustajia yrittää samaan aikaan kuin minä töihin, niin tunnustan että uusi oppiarvoni on kiilaamisen kuningatar! Siitä vaan tungetaan häpeilemättä jonon ohi toisen ryhmän mukaan, ihan kuin kuuluttaisiin porukkaan. Tänään vaan se jono osoittautui lapsiesiintyjien jonoksi. Jostain syystä kulku päättyi siihen kun vartija ilmoitti että tämä on vain lapsille ja vaikka yritimme polvet koukussa läpi, matka tyssäsi siihen ja pakko oli siirtyä toiseen jonoon. No, päivän toinen makea hymy sieltä kuitenkin irtosi ja oli tämäkin päivä pelastettu. Ja nyt klo 1.15 aamulla päättyi "working day nr 11", baarin kautta huoneeseen. Hotellissa vihdoin ANNISKELUOIKEUDET!