Kokin sydäntähän lämmittää

24. tammi, 2014

erityisesti ruoka ja ruokakulttuuri. Syöminen avartaa maailmaa! Paikalliset ruokalistat tarjoavat paljon vihannesvaihtoehtoja sillä kaukasialainen keittiö on tunnettu hyvistä makuelämyksistä ja maukkaista vihannesruoista. Täällä suositaan paikallisia tuottajia. Mikä ruoan lopullinen valmistumisketju on, en tiedä, mutta tähän asti lopputulos on ollut herkullista murkinaa.
Muistettava on kuitenkin että jos ruokalistalla lukee että porsaanpihvi 100g ja hinta 300 rbl, se tarkoittaa juuri sitä. Eli lautaselle tulee porsaan pihvi. Ei mitään muuta. Ja jos pihvin koko on 150g, silloin maksukin on sen painon mukainen. Ja turha kuvitella että mitään lisukkeita tulisi. Ne on tilattava erikseen. Kuubalaista (Kuban) punaviiniä saa edullisesti. Miettikää kuitenkin kaksi kertaa ennen kuin tilaatte. Paitsi jos satutte pitämään kuubalaisesta punaviinistä...
Hintataso ravintoloissa vaihtelee kovasti. Hotelleissa ja turistipaikoilla päästään lähelle Suomen hintatasoa, ja ylikin, mutta kansankuppiloissa saa hyvää ruokaa edullisesti. Kraanavettä en ole täällä juonut, muistan vielä liian hyvin Leningradin 1993 ameban, jonka hävittämiseen maallisesta ruumiistani voisi kirjoittaa vaikka kirjan!
Meidän kompoundin catering aloittaa vasta ensi viikolla, joten ravintoloissa on tullut käytyä. IBC:n Food Court on ankeudessaan niin ahdistava, että muita vaihtoehtoa on kokeiltu mielellään. Hotellimme vieressä on pienen pieni hotelli jossa mainio ravintola. Ruokalista on sekoitus amerikkalaisten vieraitten ja paikallisten asukkaiden mieltymyksiä. Vihannekset olleet hyviä, paikallisen kokin grillityöskentely tosin on herättänyt hilpeyttä. Kuvassani nimittäin tehdään juuri kollegalleni grillattuja vihanneksia. Huomioikaa valkoinen (vaimon?) hiustenkuivaaja. Sillä puhalletaan ei yhteen vaan useampaan hiileen. Kyllä kunnon kokki keinot keksii kun grilli on sytytettävä!
Ainoa suuri ongelma ulkona syömisessä on käsittämättömän hidas palvelu. Etanatkin olisivat kateellisia näille tarjoilijoille! Aika on kortilla ja tunti on ravintolassa pitkä aika. Toinen ongelma on jatkuva turvatarkastuksen läpi meneminen. Turvatarkastus on joka päivä erilainen. 'Alekseit' vaihtuvat joka päivä. Koskaan ei tiedä mikä tänään heitä kiinnostaa, tai mihin riviin - tai no itse asiassa olemattomaan riviin - taas pistetään jonottamaan. Sanaakaan englantia eivät tunnu nämä 'Sergeit' osaavan. Samapa tuo mitä heille vastaa. Ei se auta. Espanjalaiset kameramiehemme Alberto ja Amando ovat keksineet oivan tavan kommunikoida. Jokaiseen venäjänkieliseen kysymykseen he vastaavat aina espanjaksi: "olen tänään syönyt lihaa, mutta jätin jälkiruoan syömättä". Siis espanjaksi. 'Vladimirit' katselevat hetken ja toteavat pelin menetetyksi. Kokeilkaapa joskus! Ja toivokaa salaa että kyseinen 'Dimitri' ei nuoruudessaan ole ollut vaihto-oppilaana Suomessa. Tai Espanjassa. Näin aloitetaan "working day nr 15".