Laulun siivellä

15. kesä, 2015

Illan odotukset ovat korkealla. Etelä-Korea, Norja, Saksa, Valkovenäjä ja Ukraina ottavat mittaa toisistaan. Ei, en ole Bakussa eikä kyse ole urheilusta. Parittoman vuoden kohokohta minulle on Cardiffin laulukilpailut (Cardiff Singer of the World 2015) jotka BBC järjestää Walesissa. Täällä esiintyvät neljänä iltana peräkkäin 5 nuorta laulajaa, jotka on valittu yli sadan laulajan joukosta, ympäri maailma. Siksi odotukset ovat korkealla.
Olen seurannut näitä kilpailuja vuodesta 1989 asti, joka toinen vuosi on Juhannus vietetty Walesissa. Niin myös tänä vuonna. Omalta osaltani matka meinasi päättyä jo Helsingin lentokentällä. Tällä kerralla opin sen, että lentoyhtiö voi sähköpostitse vahvistaa tilaamani matkan ja sen jälkeen näköjään peruuttaa varauksen ilman erillistä peruutusilmoitusta. Kaiken kukkuraksi kehtaa vielä pari viikkoa ennen matkaa

Kyllä hätä keinot keksii

lähettää postia minulle lentokohteesta tyyliin ”Valmistele matkasi kohteeseen Cardiff”. Ihmettelin kyllä äänen aamulla taksissa että miksi en ollut saanut check-in ilmoitusta, mutta kuvittelin pahaa-aavistamattomana että sattuuhan sitä.
Check-inissä alkoi sitten sattumaan. Toisin sanoen, lentovarausta EI nimelläni löytynyt koska minulla EI ollut voimassa olevaa varausta. Ja kaikki lennot olivat täynnä ko. kohteeseen, joten päätin siirtää määränpääni Lontooseen, josta jatkaisin junalla tai bussilla lopulliseen kohteeseen, eli Cardiffiin. KLM ei kyennyt tekemään sitäkään varausta, joten marssin Finnairin (Hyvä Suomi!) tiskille, ostin halvimman mahdollisimman lipun, tietokoneen temppuiluista huolimatta – ja vot! – löysin itseni Lontoosta Heathrowin kentältä 4 tunnin kuluttua. KLM:lle tiedoksi: perästäpäin kuuluu.
Seuraavaksi tuli valita väline jatkoa varten. Lentokentältä bussilla Cardiffiin kuulosti houkuttelevalta vaikkakin arvokkaalta, rahallisessa mielessä. Niinpä. Kesken matkan kuljettaja ilmoitti että ajoneuvossa oli jokin vika ilmastoinnissa. Siitä sitten Bristolissa vaihdettiin ajoneuvoa. Kun lopulta ylitettiin Bristolin lahti oli vuorossa seuraava yllätys. Pojilta oli unohtunut maantietullin lupa siihen toiseen rikkinäiseen bussiin. Jäätiin hetkeksi tietulliin kun puhelimet kävivät kuumana bussifirman ja tullin välillä, saatiin lupa ja jatkettiin matkaa.
Jotenkin kävi mielessä että jokin voima tässä taistelee meikäläistä vastaan, nyt oikein koetellaan tämän mamman kestävyyttä. Majapaikka onneksi löytyi helposti ja vastaanotto oli iloinen kuten aina täällä.
Minulla on aina ollut vahva tunne siitä että olen ollut entisessä elämässäni englantilainen. Olen asunut maaseudulla, luultavasti jonkun suuren kartanon asukkina. Olen istunut puutarhassani ja ihastellut vehreää maisemaa sekä niityllä pureskelevia lampaita. Lausunut eri kukkien nimiä oxfordilaisittain nasaalisti. Todennäköisesti olen melko varmasti kuitenkin ollut apukokkina jossain pimeässä keittiössä kellaritasossa, mutta ihmisellä on hyvä olla kuvitelmia.
Seuraavat kaksi viikkoa antavatkin sitten lisämakua siihen ensimainittuun kuvitelmaan. Tänään kierrettiin Cardiffia, askelmittarin mukaan 18726 askelta. Mutta huomenna siirrytään jo keskustaa kauemmaksi ja toivon mukaan myöhemmin viikolla ihan maaseudulle asti. Joten tarina jatkukoon.