19. maalis, 2014

Paavon kaverina

Istun ikkunan ääressä ja ihailen silmieni edessä avautuvaa lumista maisemaa. Pyhäjärvihän se siinä, yksi niistä 40:stä Suomessa. Kokin koordinaatit ovat tänään  62°43.7′N, 25°27.3′E, sillä Onni suosi kokeilijaa ja sain itselleni yhtiön lomamökin viikoksi Saarijärveltä. Tämä Niinilinnaksi nimetty asumus ei ole tietenkään linna, mutta ei myöskään mikään vaatimaton mökki, vaan lähes kaikilla mukavuuksilla varustettu 3-huoneen vapaa-ajan asunto. Ja sen Pyhäjärven rannalla.

Edellisestä Saarijärven käynnistä oli kulunut 14 vuotta. Vieraskirjoja on kertynyt tänne jo kolme kappaletta ja niitä lukiessa tuli eteen vuonna 2000 tehty merkintä, jonka tunnistin omaksi raapustukseksi. Sillä heinäkuun viikolla sää oli suotuisa, vain yksi sadekuuro ja sillä siisti. Järvenpoukaman hiekkaranta houkutteli uimaan joka päivä. Veden lämpötila sillä viikolla jopa +22.  Hieno lomaviikko ja hauskat muistelot!

Joistakin järvennimistä tiedetään, että ne palautuvat pakanuuden aikaan. Pyhäjärvi-nimet liittyvät mitä ilmeisimmin siihen, että paikka on ollut ihmisten mielestä pyhä. Tämän paikan "pyhyys" minulle on yksinkertaisesti rauha ja hiljaisuus. Täällä on melkein pelottavan hiljaista, lukuunottamatta jäiden kumisevaa huokausta, kun vesi liikkuu jään alla ja pakottaa sen liikkeelle. Aivan uusi mielenkiintoinen soundi meikäläiselle, joka on niin stadin friidu kun vain voi olla!

Ensimmäisenä päivänä lunta oli vain kiusaksi, pientä puuteria ruohikolla. Suoritin pakollisen maatilakatsauksen ja reviirin merkitsemisen. Seuraavana päivänä tulikin sitten lunta oikein olan takaa ja tänään sain tehdä ensimmäistä kertaa tänä talvena lumitöitä. Kun päivän askareisiin liittää saunan lämmittämisen ja autolle kävelyn (matka 400m) siinä voi sitten istua puulämmitteisessä saunassa ihan hyvällä omatunnolla toista tuntia. Jos haluaisi hiihtää, pitäisi olla sukset. Ei ole. Jos haluaisi uida avannossa, pitäisi olla reikä jäässä. Ei ole. Ja vaikka olisikin, veden tulisi olla ainakin tuo +22, jotta suostuisin edes keskustelemaan asiasta. Sitäpaitsi jään pinta on lumen alla sen verran ohutta että sinne ei uskalla mennä.

Joten nyt on lupa laiskotella! Tuijottaa tulehen, istua saunan lauteilla, upottaa jalat lumeen, kulauttaa pilsneri tai kaksi, käristää makkaraa ja kuunnella Ylen Radio 1:n Aristoteleen kantapäätä ja miettiä suomen kielen koukeroita. Välillä voi sitten ratkoa englanninkielisiä ristikoita ja lukea ruotsalaisia dekkareita. Tuo pilsneri siksi että juomavesi täällä on kovin rikkipitoista, eikä kovin maukasta. En minä muuten...

Retriitti siis jatkuu. Älkää kuitenkaan hukatko koordinaatteja! Voitte sitten laittaa etsintäpartion liikkeelle, jos en ole tullut ensi viikolla töihin.